Rauma bluesin historiaa

Tämä historiasivu on vielä hieman kesken uusimpien konserttien ja tapahtumien osalta, mutta jo nyt tästä selviää miksi ja miten Rauma Blues on lähes 30-vuotisen historiansa aikana kehittynyt yhdeksi Suomen merkittävimmistä bluesfestivaaleista. Kyseisen aseman saavuttaminen ei ole ollut mikään itsestäänselvyys, sillä Rauma Bluesin kehityshistoriaan on vuosien varrella mahtunut joukko kömmähdyksiä ja vastoinkäymisiä, jotka pahimmillaan ovat kyseenalaistaneet koko tapahtuman jatkuvuuden. Järjestäjät eivät kuitenkaan ole koskaan nostaneet käsiään pystyyn ongelmien edessä, vaan ovat pyrkineet ottamaan ongelmista opikseen ja rakentamaan rakastamaansa tapahtumaa pala palalta sellaiseksi juurimusiikkispektaakkeliksi, jonka bluesdiggarit kautta koko Suomen maan pystyisivät kokemaan omakseen. Pyrkimyksissä on myös onnistuttu: Rauma Blues rankataan tänä päivänä maailmanlaajuisestikin maailman johtavien bluestapahtumien harvalukuiseen joukkoon.

 


Honey B & The T-Bones

5.3. – 8.3.1986
Bluesfestivaalia ennakoivaa pioneerityötä tehtiin Raumalla jo syksyllä 1985 pienimuotoisten Kalliohovin konserttien muodossa. Esiintyjinä kuultiin raumalaisia kokoonpanoja Gullichsenin tohtoriveljesparin kasaaman Doctors' Specialin johdolla. Esitysten aikaansaama innostunut yleisöpalaute sai Kimmo Toivasen, Seppo Leinosen ja Jukka Salosen visioimaan kanaalikaupunkiin "rauma blues,kasikuus,maaliskuus" -tapahtuman ja 5.-8.3.1986 kolmikon unelma toteutettiin ravintola Kalliohoviin kotiutuneen neljäpäiväisen bluestapahtuman muodossa. Pääkonsertti pidettiin Rauman Kauppaoppilaitoksen Juhlasalissa. Uunituoreen festivaalin estradeilla musisoivat suomibluesin kirkkaimmat tähdet Honey B & The T-Bonesista ja Kapteeni Nemosta J.Karjalaisen Mustiin Laseihin. Festivaalin täysipainoinen toteuttaminen osoittautui kolmelle ihmiselle kuitenkin liian suureksi purupalaksi, joten järjestäjäyksikköä päätettiin laajentaa Esa "Essi" Puputilla ja Hannu "Tunnu" Pärssisellä. Rauma Blues '86 ry:n perustava kokous pidettiin 26.4.1986. Uudistetun tiimin ensimmäinen voimannäyttö ajoittui Raumalla kesällä '86 järjestettyihin H-veneiden MM-kisoihin, kun surusäveliä rakastava yhdistys päätti hankkia Suojan laituriin sijoitettuun kisatelttaan yhden bluesmaailman arvostetuimmista turpahöylän imijöistä maineikkaine yhtyeineen. Rod Piazza Mighty Flyerseineen otti teltantäyteisen yleisön täydelliseen syleilyynsä ja dynamiitinkatkuinen keikka vakuutti Rauma Bluesin järjestävät tahot paikallisen bluestapahtuman tarpeellisuudesta.

Kalliohovi 5.3: Doctors' Special Kapteeni, Nemo
Kalliohovi 6.3: Sonja Lumme Band
Kalliohovi 7.3: Honey B & The T-Bones
Pääkonsertti, Raumasali 8.3: 42 Blues Band J. Karjalainen & Mustat Lasit
Kalliohovi 8.3: Jamit
H-veneiden MM-kisat Teltta Suojan laiturissa 3.7.86: Rod Piazza & The Mighty Flyers

 


Joe Luis Walker

25.3. – 29.3.1987
Vuonna ´87 Rauma Blues-organisaatioon kelpuutettiin mukaan Jyrki "Iiki" Lehti ja Rauma Bluesin järjestäjäryhmä löysi kestävimmän muotonsa. Vuoden ´87 viisipäiväinen tapahtuma järjestettiin maaliskuussa Kalliohovissa, joskin tapahtuman kunnianhimoinen pääkonserttikokonaisuus musisoitiin Rauman talviharjoitteluhallissa. TV 2 esitti pippaloista puolen tunnin kosteen. Esiintyjistä kannattaa mainita erinomaisen setin paiskonut Oiling Boiling Rhyhm & Blues Band kera Pepe Ahlqvistin, sekä maailmanlaajuisilla bluesareenoilla kovassa nosteessa keikaroinut Joe Louis Walker omaperäisine soittotyyleineen. Laadultaan korkeatasoisen pääkonserttiryppään yleisötavoite jäi järjestäjien mieliharmiksi toteutumatta.

Kalliohovi 25.3: Secret Blues Kapteeni Nemo
Kalliohovi 26.3: Carola & Trio
Kalliohovi 27.3: Bad Sign Doctors' Special
Pääkonsertti, Talviharjoitteluhalli 28.3: Doctors' Special Pekka Kokkonen Blues Band Jukka Syrenius Band Oiling Boiling Rhythm & Blues Band feat Pepe Ahlqvist Joe Louis Walker & The Boss Talkers
Kalliohovi ja Raumanlinna 28.3:
Jamit Kalliohovi 29.3:
Sillibluesit Rauma Bluesin ohjelmanjulkistamistilaisuus.
Kalliohovi 8.2.1987: Duke Robillard & The Pleasure Kings

 


Tom Principato

8.6. - 11.6.1988
Mighty Flyersin keikasta saatujen positiivisten väristysten rohkaisemana rauma-blues-kuusikko päätti siirtää vuoden ´88 Rauma Bluesin kesäiseen telttamiljööseen Otanlahden idylliseen rantamaisemaan. Esiintyjinä panivat parastaan Tortilla Flatin ja Sunset Boulevardin tasoiset suomibluesin sankarit sekä häikäisevää kitaransoittoakrobatiaa viljellyt Tom Principato. Taloudellisesti tapahtuma koki tälläkin kertaa suuria vaikeuksia kylmän sään ja onnahdelleiden anniskelujärjestelyjen hyydyttäessä raumalaiset bluesdiggarit kotisohvilleen.

Nätsin teltta, Otanlahti 8.6: Pepe Ahlqvist & Sunset Boulevard
Nätsin teltta 9.6: Doctors' Special Hot Shots
Päiväkonsertti, Nätsin teltta 10.6: Philharmonic Blues Band
Iltakonsertti, Nätsin teltta 10.6: Henry Ojutkangas Band Tortilla Flat
Päiväkonsertti, Nätsin teltta 11.6: Secret Blues Poison Face
Pääkonsertti, Nätsin teltta 11.6: Doctors' Special Oiling Boiling Band Tom Principato Band

 


Mick Clarke

31.5. – 4.6. 1989
Vuonna ´89 palattiin vielä kerran tutun ja turvallisen Kalliohovin suojiin. Yleisradio välitti tapahtuman tunnelmia ääniaalloilla ja Rauma Bluesin taloudellinen tasapaino saatiin kuntoon. Esiintyjistä eniten huomiota keräsi Howlin´ Wilf & The Vee Jays töttörötukkia riemastuttaneine rock & rollin ja r&b:n synteeseineen.

Kalliohovi 31.5: 42 Blues Band, Howlin' Wilf & The Vee Jays
Kalliohovi 1.6: Valitut Pakanat, Nite Time Jumpers
Kalliohovi 2.6: On The Rocks, Mick Clark Blues band
Kalliohovi 3.6: Moko ja Vaakku, The Doobie Twisters, Philharmonic Blues Band, Mick Clark Blues Band
Kalliohovi 4.6: Sillibluesit
Kalliohovi, kevät 1989: Doug McLeod Band

 


The Blues Band

4.6.1990
Vuonna 1990 Rauma Blues liitettiin Rauman Pitsiviikon ohjelmatarjontaan ja tapahtuma supistettiin yksipäiväiseksi telttatapahtumaksi. Yksipäiväisyys näytti heti kättelyssä elinvoimaisuutensa bluesteltan pursuessa pullollaan sinisiä säveliä janoavaa kuulijakuntaa. Illan yleisötäkyinä täräyttelivät tuhteja tunnelmiaan Paul Jonesin johtama The Blues Band ja elämänsä keikan paiskonut Honey B & The T-Bones.

Jungmannien teltta, Otanlahti: Doctors' Special, Mäkinen & Salli, Söderberg – Kiiskinen Duo, Honey B & The T-Bones, The Blues Band

 


Q-Stone

27.7.1991
Vuonna 1991 bluesailtiin lähes pelkästään kotimaisin voimin. Mitä nyt Columbus Kris edusti silloista itä-naapuriamme. Lauteiden mieleenpainuvimmasta annista vastasi Heikki Silvennoisen ja Mikko Kuustosen ohjastama Q-Stone.

Jungmannien teltta, Otanlahti: Jimmie Lawson Group, Jouko Mäki-Louhiluoma, Hot Pants, Kolumbus, Kris Ahlqvist – Rissanen Duo, Q-Stone

 


Roy Hytower

25.7.1992
Vuonna 1992 Rauma Blues siirrettiin kasvavien yleisömassojen puristuksessa isompaan telttaan, joka sekin täyttyi ääriään myöten. Tapahtuman tiukimmat tunnelmat irtosivat tällä kertaa J. Leinon ja Roy Hytowerin äänijänteistä.

Kolumbus-teltta, Otanlahti: Loose Boots, Tommi & Hombre, Big Jay & The Crowes, J. Leino & The Blues Guys, Oiling Boiling, Roy Hytower & Motif

 


Southside Johnny

24.7.1993
Vuosi 1993 on yksi Rauma Blues-historian legendaarisimmista. Edes paikkakuntaa koko päivän piiskannut rankkasade ja bluesteltan maapohjan päällä vellonut vesimatto eivät pystyneet hukuttamaan alleen tapahtuman ainutlaatuista tunnelmaa. Southside Johnny & The Ashbury Jukes otti luonnovoimien asettaman haasteen vastaan, eikä antanut onnettomien olosuhteiden pilata performanssiaan. Maailmankuulu live-akti raivosi yli kaksituntiseksi venyneen settinsä läpi lähes pilkkopimeässä teltassa maineensa veroisin elkein.

Kolumbus-teltta, Otanlahti: Still Friends, Blue X-Press, Keystone Cops, Maarit Hurmerinta & Janus 7, Honey B & The T-Bones, Southside Johnny & The Ashbury Jukes

 


Mandango Jones

30.7.1994
Vuonna 1994 RaumaBlues-järjestäjiä kusetettiin pahemman kerran. Sairauden tuhotessa Rory Gallagherilta mahdollisuuden saapua Rauma Bluesiin järjestäjät palkkasivat hänen tilalleen Mandango Jonesin, jonka esite notkui yhteistyömeriittejä mitä moninaisimpien maailmannimien rinnalla. Todellisuudessa Mr Jones oli helppoheikki, jonka musiikilliset kyvyt olisivat soveltuneet parhaiten riisitautisten rottien herkkupaloiksi, jos niiksikään. Onneksi Dave Lindholm ja The Balls pelastivat hienoine setteineen järjestäjät totaaliselta kasvojen menetykseltä.

Kolumbus-teltta, Otanlahti: Loose Boots, Big Boy, Detroit Balls, Dave Lindholm with Tapio Niemelä Blues Band, Mandango Jones & R&B Review

 


Roy Rogers

29.7.1995
Vuoden 1995 Rauma Blues oli tapahtuman 10-vuotisjuhlakonsertti. Rauman ydinkeskustan kupeessa sijaitsevaan Parpansalin puistoon sijoitetussa bluesteltassa bailattiin hikisissä tunnelmissa täpötäyden teltallisen kannustaessa esiintyjiä parhaimpaansa. Juhlapippaloiden parjatuin akti oli Kirka, joka lupaustensa vastaisesti ei esittänytkään bluespainotteista ohjelmistoa, vaan normaalin keikkasettinsä. Kuin alleviivatakseen omaa typeryyttään toppatakkikansan ikisuosikki esitti encorena Den Glider Inin kaksi kertaa peräkkäin munaten itsensä järjestäjien ja bluesfriikkien silmissä täydellisesti. Balsamia Babitsinin viiltämiin haavoihin tarjoili illan ehdoton ykköstykki Roy Rogers, joka kitaroi ilmoille yhden RaumaBlues-historian virtuoosimaisimmista konserteista.

Parpansali: Jouko Mäki-Louhiluoma Doctors' Special Honey B & The Blues & Roots Kirka Big Band with Kallio Horns Reidar Larsen & The Boogie Bastards with The Spirit Of Love Singers Roy Rogers & The Delta Rhythm Kings
Rauma Bluesin pikkujoulutilaisuus Soihtula, joulukuu: Henry Ojutkangas Band

1996 27.7. – 28.7.1996
Kirkan kornin käyttäytymisen "pelästyttämät" Blues ry:läiset päättivät, että vast'edes Rauma Bluesin esiintyjävalinnoissa pitäydyttäisiin vain ja ainoastaan bluesia ja sen sukulaismusiikkeja esittävissä artisteissa. Vuoden 1996 Rauma Blues alleviivasi "uudet linjavalinnat". Legendaarisen Canned Heatin johdolla tapahtuman musiikillinen maalailu soljui kauttaaltaan bluesaavissa tunnelmissa.

Parpansali 27.7: J. J. Nyberg & The Milkcow Blues Band, Jolly B. Good, Heikki Silvennoinen & The Rest The Holmes Brothers, Canned Heat
Parpansali 28.7: Pepe Ahlqvist & The Rolling Tumbleweed
Rauma Bluesin kymmenvuotisbileet! Soihtula, maaliskuu 1996, Helge Talqvist & The Deep Blues Divers

 


Syl Johnson

26.7.1997
Vuosi 1997 jatkoi hyväksi havaitulla linjalla. Tarjolla oli Suomi-bluesin kermaa ja pari amerikan ihmettä. Heistä soul-legenda Syl Johnson vieraili maassamme ensimmäistä kertaa ja esim. Take Me To The River- ja Different Strokes-hiteistään tunnetun laulutaiturin Rauman visiitti julistettiin asiantuntijapiireissä vuoden kulttuuriteoksi.

Parpansali: Honey B Duo, Helge Talqvist & The Deep Blue Divers, Wristshakers, Syl Johnson, Omar & The Howlers

 


Mighty Sam McClain

25.7.1998
Vuoden 1998 Rauma Blues esitteli suomalaisille soul-blues-diggareille 90-luvulla komean comebackin tehneen Mighty Sam McClainin mykistyttävää lauluakrobatiaa. Paul Lamb edusti brittiläisen huuliharpismin kärkikaartia ja Matti Norlin ruotsalaista kitaramagiaa. Kotimaisista akteista eniten huomiota niitti rock-bluesin pioneeriyhtye Charlies uusittuine kokoonpanoineen. Kaikki ulkomaiset artistit esiintyivät Suomen kamaralla ensimmäistä kertaa ja vuodesta -98 lähtien Rauma Bluesissa onkin pyritty tietoisesti panostamaan sellaisiin huippunimiin, jotka eivät ole aiemmin esiintyneet maassamme.

Parpansali: Big Blue, Matti Norlin Duo ,Charlies feat Pepe Ahlqvist, Pepe Ahlqvist & The Rolling Tumbleweed, Mighty Sam McClain, Paul Lamb & The Kingsnakes ,Blues Tuesdays
Klubi-illat keväällä Kalliohovissa yhteistyössä Jussin kanssa. Tammikuu: Wentus Blues Band featuring Pepe Ahlqvist, Helmikuu: Wentus Blues Band feat. Jukka Tolonen, Maaliskuu: Wentus Blues Band feat. Eero Raittinen, Huhtikuu: Honey B & T-Bones, Toukokuu: Wentus Blues Band feat. Louisiana Red and Pepe Ahlqvist

 


T-Model Ford

24.7.1999
Vuoden 1999 Rauma Blues piirsi suuntaviivat uuden vuosituhannen ohjelmaprofiileille. Ulkomaiset ja kotimaiset eiintyjät täydensivät toisiaan ja esiintoivat bluesin moninaisia ilmenemismuotoja laajalla skaalalla. John Mooneyn secondline-rytmitteinen kitarointi ja T-Model Fordin Mississippin suistoista siinnyt jukejoint-runttaus tarjoilivat mannaa bluesin uusia tuulia ihannoiville diggareille. Paul Jonesin liidaama Manfreds-ryhmä tyydytti nostalgikkojen mielihaluja hittisikermineen. T-Model Fordin Rauman keikalla oli myös historiallinen aspekti. Kyseessä oli ihkaensimmäinen Fat Possum-artistin Suomen vierailu.

Parpansali: Bottlenecks Ralph & The Big Bang Group, Helander Company, T-Model Ford with Spam John Mooney & The Bluesiana, The Manfreds
Blues Tuesday Kalliohovissa helmikuussa: Ralph & The Big Bang Group

 


John Sebastian

27.7. – 29.7.2000
Uuden vuosituhannen kunniaksi Rauma Blues siirtyi teltasta Äijänsuon harjoittelujäähalliin. Uusi pitopaikka toimi akustiikaltaan erinomaisesti ja oleskelutilat olivat aiempaa laajemmat. Rauma Blues 2000:n esiintyjät olivat korkeatasoisia ja kriitikot arvostivat erityisesti ohjelmiston monipuolisuutta, sisälsihän programmi 60-luvun Greenwich Villagen country-bluesille ominaisten Missisippi John Hurt-vaikutteiden ohella myös runsaasti remuavaa fatpossum-rynkytystä ja doctorfeelgood-johdannaista rytinäbluesia. Illan kuningattarena huseerasi Maria Muldaur, jonka osuus piti sisällään koko bluesin kirjon akustisesta kantri-bluesista New Orleansin rytmeihin ja klubi-blues-tunnelmiin. Muldaurin ja John Sebastianin akustinen duo-luenta Memphis Minnien Richland Woman Bluesista kirvoitti kylmät väreet selkärankaan.

Raumasali 27.7: Török Adam & Mini Diop Trio
Mustan Pitsin Yö, Rauman kauppatori 28.7: Török Adam & Mini
Jaffahalli, Äijänsuo 29.7: Scratch, J.Leino & the Blues Guys, John Sebastian, Diop Trio, Paul "Wine" Jones, Maria Muldaur Band, Pete Gage Band

 


Snooks Eaglin

27.7. – 28.7.2001

Vuonna 2001 järjestettiin monien asianharrastajien mielestä kaikkien aikojen tasokkain Rauma Blues-tapahtuma. Lentämistä karttavan Snooks Eaglinin rahtaaminen suomalaisen bluesareenan lauteille oli todellinen uroteko. Maailman parhaaksi blues-kitaristiksikin mainitun sokean new-orleans-legendan lämminhenkisen tunnelmoinnin ohella ohjelmistossa kuultiin New Orleansin modernit äänimaisemat uuteen uskoon ällistyttävällä kitaransoittotekniikalla kepittäneen Sonny Landrethin voodoo-sävytteistä soundimaalailua ja rhythm & bluesia rockabillyyn ja western swingiin ruudikkaasti yhdistelleen Candye Kanen rietasta revittelyä. Monille kitarafriikeille Rauma Blues 2001 toimi maanpäällisenä paratiisina, mutta myös niille, jotka luulivat entisen pornomallin pärjäävän musiikkimarkkinoilla pelkästään kauniiden kasvojen, isojen tissien ja keimailevan olemuksen voimin, tapahtuma tarjoili taatusti yllätyksellistä kuultavaa.

Mustan Pitsin Yö, Rauman kauppatori 27.7: Blues Fools
Jaffahalli, Äijänsuo 28.7: Blues Fools, Big Yellow, Snooks Eaglin, Sonny Landreth, Candye Kane

 


Salomon Burke

26.7. – 27.7.2002 Vuosi 2002 jatkoi Rauma Bluesissa esiintyneiden elävien legendojen sarjaa. Tällä kertaa olivat vuorossa maailman parhaaksi elossa olevaksi soul-solistiksi arvostettu Solomon Burke uhkeine lauluäänineen ja olemuksineen, sekä chigago-bluesin kitaroiva pioneeri Jody Williams omaperäisine liu'utustekniikkoineen. Rauma Bluesin "taiteelliset arvot" noteerattiin tällä kertaa näyttävästi jopa valtakunnallisessa mediassa, TV 1 lähetti raportin tapahtumasta pääuutislähetyksessään. Lisää suitsutusta tuli asiantuntijatahoilta: Jody Williamsin ja Solomon Burken keikat listattiin vuoden parhaiksi konserteiksi arvovaltaisen Blues Newsin lukijaäänestyksessä.

Mustan Pitsin Yö, Rauman kauppatori 26.7: Tiny Tones
Jaffahalli, Äijänsuo 27.7: Erja Lyytinen & Dave's Special, Micke Björklöf & Blue Strip, Groovy Eyes, Ronnie Brooks Band, Jody Williams, Solomon Burke



Robert Randolph

26.7.2003
Vuoden 2003 Rauma Blues-ohjelmiston koostaminen kesti pitkälle kevääseen. Precious Bryantin äkillinen sairastuminen ja The Mighty Flyersin diilin raukeaminen tuottivat järjestäjille päänvaivaa. Kun ohjelmisto lopulta valmistui voitiin kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä Rauma Blues 2003- konserttikokonaisuudesta muodostui bluesia todella kattavasti esitellyt keitos. Kenny Brown Band tykitti R.L.Burnsiden taustoilta tuttua, Cedric Burnsiden muhkean rumbubiitin varaan rakennettua Fat Possum-runttaustaan rankoin soundein. Bassoa kokonpanossa pikkaili Flying Burrito Brotherseista tuttu country-rock legenda Chris Ethridge tehokkaalla stailillaan. Kuuluisaa joukkoa piti sisällään myös vanhoista Mississippin blues-legendoista kasattu Jelly Roll All-Stars, jonka kevyen shufflekompin takuumiehenä paukutti patteristoaan Elmore Jamesin ja Sonny Boy Williamsonin luottorumpali Sam Carr. Jellareitten bändiliiiderinä ja näkyvimpänä lavamagneettina huseerasi komean comebackin 2000-luvulla kokenut harpistiässä Arthur Williams, joka downhomemaisine soitto- ja laulutyyleineen osoitti olevansa edelleen nuoruusvuosiensa iskussa. Kenny Brown ja Arthur Williams kävivät piristämässä myös Deborah Colemanin tasapaksua keikkaa. Debbien, Kennien ja Arthurin kimpassa paiskoma I'm A Woman erosi jamimaisine fiiliksineen Colemanin muuta settiä vaivanneesta monotonisesta runkutuksesta kuin yö päivästä. Illan virtuoosimaisimmasta annista vastasi steel-kitaroinnin nuori soittajaguru Robert Randolph Family Bandeineen. Sacred steel-traditioon pohjautuvine gospelin, hip hopin, soulin ja blues-rockin synteeseineen yhtye viritti yleisön keskuuteen ristiriitaisen tunnetulvan. Vanhempi sukupolvi ei pitänyt rankoilla rytmeillä ryyditetystä gospel-ilotulituksesta ollenkaan, kun taas nuoremmat friikit olivat valmiita kohottamaan stilikkavelhon virtuoositasoisen setin koko Rauma Blues-historian kovatasoisimmaksi yksittäiseksi keikaksi. Niin tai näin Robert Randolph todisti ainakin sen, että stilikalla pystytään tulkitsemaan Jimi Hendrixin maagisia kuvioita uskottavin tuloksin ja Family Band antoi osviittaa myös siitä, miten monimuotoisimpiin suuntiin mustalla musiikilla on mahdollisuus kehittyä, kun soittajien rahkeista vain löytyy riittävästi resursseja mielivuvituksellisimpienkin soittokombinaatioiden toteuttamiseen.

Jaffahalli, Äijänsuo: Baby Boy, Varhama & Misc., Kenny Brown Band, Jelly Roll All-Stars, Deborah Coleman, Robert Randolph & The Family Band

 


Bettye Lavette

30.7. – 31.7.2004
Vuoden 2004 Rauma Blues toteutettiin onnellisten tähtien tuikkeessa. Jo muutaman vuoden ajan Raumalle houkuteltu Charlie Musselwhite saatiin tapahtuman selkeäksi headlineriksi ja muutenkin ohjelmisto edusti monipuolisuudessaan Rauma Bluesin kautta aikain komeinta antia. Tomi Leino chigago-blueseineen, Alvin Youngblood Hart modernisoituine delta blues-variaatioineen, Walter "Wolfman" Washington New Orleansin muusikoille ominaisine second line-rytmeineen, Bettye Lavette juurevine southern souleineen ja Charlie Musselwhite maagisine huuliharpunkäsittelytaitoineen esittelivät bluesin eri osa-alueita todella laajalla skaalalla mieleenpainuvin tuloksin. Rauma Bluesin pääkonsertti rankattiinkin kriitikoiden keskuudessa vuoden kiistattomasti komeimmaksi roots-kattaukseksi. Vuoden 2004 erikoisuuksiin kuuluivat perjantaiset bluesristeilyt, jotka sinänsä hyvästä ideasta huolimatta eivät oikein toimineet. Risteilyalukseksi vuokrattu laiva sokkeloisine sisätiloineen ei antanut paljoakaan mahdollisuuksia tiiviin bluestunnelman synnyttämiseen.

Buena Vistan teltta 30.7: Bottle Up & Go
Laivaristeilyt 30.7: Tomi Leino duo
Jaffahalli, Äijänsuo 31.7: Tomi Leino & The Blue Disease, Alvin Youngblood Hart, Walter "Wolfman" Washington & The Roadmasters, Bettye Lavette, Charlie Musselwhite

 


Hubert Sumlin

2005 – Elävien legendojen ilta 15.7. – 16.7.
Rauma Bluesin 20-vuotisjuhlaohjelmiston pääkonsertti rakennettiin elävien legendojen varaan. James Cotton Band featuring Hubert Sumlin ja Magic Slim & The Teardrops täyttivät kaikki heihin asetetut odotukset tarjoillessaan chigago-bluesin ystäville elämyksiä, joiden veroisia täkäläisillä estradeilla aniharvoin kuulee. James Cottonin kurkkusyövän runtelemalla äänellä tulkitsema blues-balladi lukeutuu suomalaisen live-blues-historian koskettavimpiin hetkiin. Hyvin yleisöön upposi myös raumablueshistorian rakastetuimman bändin, Honey B & The T-Bonesin, juureva ryöpytys ja huuliharppufriikit saavat yöllisiä orgasmeja vielä talvellakin muistellessaan unissaan Rod Piazzan kesäistä RaumaBlues-settiä. Päälavan ainoaksi ristiriitaisia tunteita herättäneeksi aktiksi jäi C.C.Adcock, jonka lainakamoilla paiskoma hurmoshenkinen swamp-rock-räime meni yli hilseen etenkin bluesin puristisimmalta kannattajakunnalta. Siitä huolimatta esimerkiksi Blues Newsin Pertti Nurmi kuvaili maineikkaassa aviisissaan Rauma Bluesia parhaaksi bluesfestivaalikokonaisuudeksi, joka Suomessa on koskaan kuultu. Varsinaisen pääkonsertin ohella juhlaohjelmistosta löytyi myös klubitoimintaa. Buena Vistan ja Kalliohovin konsertit saivat niin hyvän vastaanoton, että klubeilla musisoidaan myös tulevina vuosina.

Buena Vista 15.7: Hoedown
Kalliohovi 15.7: Helge Talqvist & Groovy Eyes with Sidekick Johnny, C.C.Adcock & Lafayette Marquis'
Jaffahalli, Äijänsuo 16.7: Honey B & The T-Bones, C.C. Adcock & Lafayette Marquis' with Doyle Bramhall, James Cotton Band feat Hubert Sumlin, Magic Slim & The Teardrops Rod, Piazza & The Mighty Flyers

 


Robert Lockwood

14. – 15.7.2006
21. Rauma Blues järjestettiin Kukko Areenaksi ristityssä upouudessa palloiluhallissa, joka ihastutti paikalle saapuneet bluesvieraat viihtyvyydellään. Vanhan pitopaikan tunkkaisuudesta ei ollut tietoakaan, äänentoisto toimi kiitettävästi ja tapahtuman viihtyvyydelle välttämättömät perustoiminnot toimivat erinomaisesti. Musiikki kuului ja näkyi hyvin koko hallin alueella vip-tiloja myöten ja käymälöihin ja anniskelupisteisiin ei tarvinnut jonottaa. Järjestäjät osasivat arvostaa myös lavojen tausta-alueiden, pukuhuoneiden ja lehdistötilojen laajuutta ja siisteyttä. Yli kaksituhatpäinen yleisö otti ilon irti antoisasta ilmapiiristä ja nautti täysin rinnoin ohjelmakokonaisuudesta, joka tyydytti vaativimpienkin bluesfriikkien toiveet. Musiikillisesti Rauma Blues 2006:n ohjelmisto esitteli mustan musiikin eri osa-alueita laidasta laitaan. Bobby Rushin härskeihin sanoituksiin ja tanssityttöjen vihjailevaan lavaliikehdintään nojannut show keräsi eniten aplodeja, mutta herätti myös ristiriitaisia tuntemuksia. Kritisoijien mielestä pyllynpyöritystä oli esillä liikaakin, Rushin ihailijat taasen olisivat jaksaneet katsella pakaroiden keinumista vaikka koko illan. Myös Ike Turnerin osuus herätti keskustelua. Miehen bändiliiderin taitoja ja hänen yhtyeensä jäsenten huikeaa virtuositeettia osattiin toki arvostaa, mutta herran avosiipan, Audrey Madisonin, tinakloonimaiselle esiintymistyylille ei löytynyt juurikaan ymmärtäjiä. Pepe Ahlqvist tykitti 50-vuotisjuhliensa kunniaksi perusvarman setin ja Nick Moss taidokkaine bändeineen todisti chigago-bluesin vääntyvän vivahteikkasti nuoremmissakin hyppysissä. Koko tapahtuman ällistyttävimmän esityksen tarjoili kuitenkin 91-vuotias Robert Lockwood Jr, joka osoitti olevansa soitannollisesti nuoruusvuosiensa kuosissa uskomattomista ikävuosistaan huolimatta. Lauluääni oli toki madaltunut lähes pelkäksi puheluksi, mutta maestron kitarismin elastinen tatsi ja jazzista inspiraationsa ammentaneiden näppäilykuvioiden varmuus selättivät paikalla olleiden nuorempien haastajien lähentely-yritykset puhtaasti 10 - 0.

Raumanlinna 14.7: Big Yellow, Eero Raittinen & Noisy Kinda Men, Jamit
Kukko Areena 15.7: Pepe Ahlqvist & The R&B Band, Robert Lockwood Jr., Bobby Rush, Ike Turner & The Kings of Rhythm feat Audrey Madison, Nick Moss & The Flip Tops

 


Irma Thomas

22. Rauma Blues onnistui sekä taiteellisesti että taloudellisesti hyvin. Kukko Areenaan rahtautui lähes 3000 ihmistä ja monien mielestä kyseessä oli taiteellisesti kautta aikain tasokkain Rauma Blues. Järjestäjät panostivat aiempaa rokkaavampaan pääesiintyjään ja satsaus kannatti: Nuorta kuulijakuntaa tulvi North Mississippi All Starsin esiintymisen aikana lavan eteen sankoin joukoin. Kuulijakunnan ikärakenteen muutoksesta huolimatta tapahtuma säilyi rauhallisena, tappelun nujakoista ja muista nuorten tapahtumia yleensä vaivaavista haittatekijöistä ei ollut tietoakaan. Järjestäjät hymyilivätkin auringon kanssa kilpaa tapahtuman tauottua, yleisön antama positiivinen palaute ja tapahtuman kaikinpuolinen onnistuminen antoivat selkeän signaalin siitä, että Rauma Bluesia on pystytty kehittämään kävijäkuntaa miellyttävin metodein. Kaikki päälavan artistit onnistuivat hyvin. Larry Garner operoi illan avausesiintyjän roolissa ammattimiehen elkein. Hyväntuulinen puhemaratoonari viihdytti yleisöä hulppeasti soljuneen musiikkinsa ohella ratkiriemukkailla tarinoilla. Erja Lyytinen oli alkuillan yleisömagneetti. Hänen innostunut esiintymistyylinsä ja tasokkaat kitararyöpytyksensä nappasivat kuulijakunnan tiukkaan syleilyyn. Erjan huikea lavahehku ja suuri suksee pantiin merkille myös lavan takana, jossa Joe Louis Walker pureskeli hermostuneena hampaitaan katsellessaan Kuopion tytön tiukkaa tuiverrusta. Walkerin paluu Rauma Bluesin pääareenalle kertoikin parhaalla mahdollisella tavalla tapahtuman huimasta kehittymisestä vuosien aikana, sillä kun mies vuonna 1987 esiintyi paikalla vielä juhlien kiistattomana kuninkaana ja päätähtenä, hän sai nyt havaita lukeutuvansa täyteartisteihin, joita diggailivat vain vanhat fanit ja tiukkapipoisimmat puristit. Raumanlinnan pressitilaisuudessa hyvin herkäksi ja sympaattiseksi ihmiseksi osoittautunut Irma Thomas onnistui huomattavasti Walkeria paremmin. New Orleansin soulkuningatar otti yleisönsä ilman teatraalisia elkeitä. Pelkkä solistillinen taidokkuus, yleisöä tyydyttäneet biisivalinnat ja aikuisen naisen hillitty lavacharmi riittivät hullaannuttamaan kuulijakunnan. Illan kliimaksi koettiin kuitenkin vasta North Mississippi All Starsin southern rockia ja mitä moninaisimpia juurimusiikkimuotoja yhteen nitoneen setin aikana. Bändin yhteissoiton hallittu tiukkuus, Luther Dickinsonin ällistyttävät kitaraosuudet ja kolmikon synnyttämä hillitön groove nappasivat hanskaansa bändin nuorten fanien ohella myös vanhemman väestön. Supertrioa on soitannollisesti verrattu Creamin ja Jimi Hendrix Experiencen kaltaisiin mastodontteihin, ja kerrankin on myönnettävä, että ylisanoja ei ole käytetty turhaan. Uusia uria aukovine soittoratkaisuineen ja näkemyksellisine soolo-osuuksineen North Mississippi All Starsin puolitoistatuntinen on monien musadiggarien toimesta jälkikäteen rankattu koko konserttivuoden kovatasoisimmaksi live-pläjäykseksi.

 


Buckwheat Zydeco

2008
The Mannish Boys
Buckwheat Zydeco
Doyle Bramhall Band
Eve & The Exiles
Eero Raittinen + Ninni Poijärvi & Noisy Kinda Men
Iltaklubi: Svensson & Dafgard Duo, Mikko Rintanen Group.

 


Dr. John

10.-11.7.2009
24. Rauma Bluesin pääteemana oli New Orleans, ja teemaa noudattaen Raumalle oli saatu pääesiintyjäksi Grammy-voittaja Dr. Johnin, jonka piti alun perin tulla Raumalle Lower 911 -bändinsä kanssa, mutta viime hetken sairastumisen takia "tohtori" vetikin setin yksin. Muut pääkonsertissa esiintyneet olivat energinen Janiva Magness, Orleansin pienisuuri poika Little Freddie King, maailman parhaaksi naiskitaristiksi kehuttu Sue Foley sekä Suomibluesia edustava Tokela & Hoedown -kombinaatio. Pelkästään klubilla esiintyi lisäksi raumalaista osaamista edustava moninkertainen blueskävijä Big Yellow.

Päälava: Dr. Johnin & Lower 911, Janiva Magness, Little Freddie King, Sue Foley, Tokela & Hoedown

 


Hollywood Blue Flames

 


Delbert McClinton

 


North Mississippi All Stars

 


Heritage Blues Orchestra


Rebirth Brass Band

 

Uutiset

Bluesrockin kitaralegenda ERIC GALES pääesiintyjäksi Rauma Bluesiin – tapahtumassa myös kotimaisten huippumuusikoiden erikoiskokoonpano

Tiedote lehdistölle 19.4.2017

Lue lisää...

Lipunmyynti on alkanut

Rauma Blues lippuja jo saatavana

Lue lisää...

Tiedote lehdistölle 26.1.2017

Rauma Bluesin ensimmäiset esiintyjät julki

Lue lisää...

RaumaBlues linkkejä:

Katso tästä
Roosa Lehtosen
juhlavuoden 2015
VIDEODOKUMENTTI

"Rauma Blues 30 vuotta".
Mukana mm. järjestäjien ja artistien haastatteluja ja tunnelmia...

   

Akkreditointi

 


Sponsored by: